"Aladdinin ja Judarin tarinat ovat samat"

Aladdinin ja Judarin tarinat ovat samat, näin Magin mangaka Shinobu Ohtaka luonnehti molempien hahmojen alkuperäistarinoita Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Hahmoilla on kuitenkin hyvin erilaiset kohtalot, joka heijastuu myös Magin tarinaan. Tässä käyn lyhyesti läpi alkuperäiset tarinat ja sen, kuinka erot ja samanlaisuudet näkyvät mangassa.

Aladdinin tarina on useimmille tuttu, vaikka siitä onkin eri versioita. Se ei myöskään aluksi kuulunut Tuhanteen ja yhteen yöhön, vaan sen lisäsi siihen ranskalainen Antoine Galland. Tarinassa Aladdin lähtee hakemaan öljylamppua ansoitetusta luolasta velholle. Hän saa velholta sormuksen, jonka sisällä on jinni (henki). Jinnin avulla Aladdin pääsee ulos luolasta, vaikka velho yritti vangita hänet sinne. Hän hieroo vahingossa lamppua, vapauttaen sen sisältä vielä vahvemman jinnin. Jinnin voiman avulla Aladdinista tulee rikas, ja hän saa vaimokseen sulttaanin tyttären, prinsessa Badroulbadourin. Velho palaa vielä myöhemmin varastamaan lampun, mutta Aladdin saa varastettua sen takaisin. Velhon veli yrittää vielä kostaa, mutta Aladdin surmaa hänet. Lopulta Aladdinista tulee sulttaani.

Magiin tarinasta tulee totta kai jinnit, joita on Aladdin-tarinassa kaksi: lampussa ja sormuksessa. Magissa jinnit ovat metalliesineissä, kuten sormuksissa ja miekoissa. Nämä esineet pitää hakea labyrintista tai "dungeonista", mikä muistuttanee jotenkin tätä ansoitettua luolaa. Tiesitkö? Alkuperäisen Aladdin-tarinan mukaan tapahtumat sijoittuvat Kiinaan. Siitäkin huolimatta, että kaikilla on arabialaiset nimet, he ovat muslimeita ja maata johtaa keisarin sijasta sulttaani. On epäilty, että sijanti voisi olla Länsi-Kiinan muslimialueilla, tai että Kiina ei merkitse mitään vaan mukaan on vain valittu eksoottiselta kuulostava paikannimi. Tästä huolimatta Magin Aladdin ihastuu lopulta Koun keisarikunnan—eli Magin vastineen Kiinalle—prinsessaan. Se, päätyykö pari yhteen, jää lukijalle mysteeriksi.

Aladdin ja taikalamppu.

 

Judarin tarina "Judar ja hänen veljensä" (suomenkielisessä käännöksessä "Džaudar") on tosiaan osittain samanlainen. Siinä Judar yrittää elättää köyhää äitiään, jonka hänen ilkeät veljensä hakkaavat, rahat varastaen. Judarin tuodessa ruokaa pöytään, veljet vievät sen kaiken. Judarilla on ollut huono kalaonni, kunnes häneltä pyytää apua velho jos toinenkin. Ihmeellisen tapahtumasarjan päätökseksi Judarkin saa sormuksen, jossa on jinni, miekka ja muita aarteita. Judar palaa kotiin, jossa hänen äitinsä on veljien vuoksi joutunut kerjäläiseksi, mutta Judar antaa veljille anteeksi. Kun veljet saavat tietää, mistä Judarin rikkaudet tulevat, he myyvät hänet orjaksi laivaan. Rikkaudet päätyvät Egyptin kuninkaan haltuun, kun niistä kinastelevat veljet otetaan kiinni.

Judarin laiva haaksirikkoutuu, jonka jälkeen Judar tapaa taas yhden aiemmista velhoista ja saa jinnisormuksen. Hän toivoo pääsevänsä kotiin, saavansa veljensä vapaaksi ja rikkaudet takaisin itselleen, sekä hänelle tulevan suuren palatsin palvelijoineen. Egyptin kuninkaan palvelijat arvaavat kuitenkin Judarin vieneen rikkaudet, ja kuningas pelkää Judarin vievän hänen valtansa. Visiirinsä kehotuksesta kuningas kuitenkin naittaa tyttärensä Judarille, ja kuninkaasta ja Judarista tulee ystävät. Kuninkaan kuoleman jälkeen Judarista tulee sulttaani.

Judar ja hänen veljensä.

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Tähän loppuu Judarin tarina joissain nuoremmille tarkoitetuissa kirjoissa. Tarina jatkuu kuitenkin vielä. Veljekset myrkyttävät vihaamansa Judarin kuoliaaksi. Sitten yksi veljistä leikkaa jinnisormuksen pois Judarin kädestä ja käyttää jinniä toisen veljen surmaamiseen. Hän julistautuu sulttaaniksi ja ottaa vaimokseen Judarin entisen vaimon, uhaten kuolemalla kaikkia, jotka vastustavat häntä. Vaimo kuitenkin myrkyttää uuden miehensä ja tuhoaa jinnisormuksen ja aarteet.

Verrataanpa tarinoita ensin toisiinsa. Molemmissa päähenkilö saa käsiinsä jinnin tai jinnejä velhon vuoksi, ja käyttää jinnin voimaa saadakseen itselleen rikkauksia. Molemmat saavat itselleen prinsessan vaimoksi, ja heistä tulee sulttaaneja. Yksi iso ero kuitenkin on: Aladdinissa on onnellinen loppu. Džaudarissa ei.

Kuinka tämä heijastuu Magiin? Molemmat hahmot ovat mageja, eli siinä suhteessa samanlaisessa asemassa. Judarin elämä on ollut oikein epäonninen: hänen vanhempansa surmattiin, ja häntä on pidetty Al-Thamen-kultissa kuin vankina, vaikkei hän ole itse asiaa aina ymmärtänyt. Toisin kuin muut magit—jopa Aladdin, jolla on itselläänkin ollut vaikeuksia—Judarilla ei ole koskaan ollut vapautta elää sellaisena magina, kuin hän tahtoo. Hahmojen välille muodostuu myös esteettinen kontrasti, Aladdinin valkea rukh ja Judarin musta rukh. Aladdin haluaakin parantaa asioita, hän on iloinen ja anteeksiantavainen. Judar sen sijaan raivostuu niin saadessaan tietää totuuden, että haluaa vain kostaa häntä vastaan rikkoneelle. Hän on langennut ja siitä ylpeä. Aladdin seuraa kohtalon polkua, Judar vihaa sitä.

Judarin tarina itsessään ei siis mene yksi yhteen Džaudarin kanssa. Toisin kuin Tuhannessa ja yhdessä yössä, Magin Judar ei ole anteeksiantavainen eikä armollinen. Džaudar sen sijaan antaa anteeksi petollisille veljilleen kerta toisensa jälkeen, mikä koituu lopulta hänen kohtalokseen. Magin Judar on kuin hahmo, joka kuoriutuu kaikkien noiden tapahtumien jälkeen. Hahmo, joka viimein ymmärtää tulleensa petetyksi, eikä voi antaa enää anteeksi. Alkuperäisen tarinan lukemisen jälkeen ajattelee, että ehkä onkin hyvä, ettei Magin Judarilla ole veljiä—tiedä mitä ilkeyksiä he olisivat keksineet.

Eroaa Magi ja Tuhat ja yksi yötä eräässä toisessakin kohdassa. Magin Judar nimittäin saa kuin saakin oman onnellisen loppunsa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Ehkä parempi näin, sinullehan olisi saattanut syntyä murhanhimoisia veljiä.